Joulut on nyt juhlittu, ja ruuatkin syöty. Suklaata on onneksi vielä jäljellä. Joulupukki oli oikein otollinen neulojalle, erityisesti elämäni miehet muistivat neuleaiheisin lahjoin. Ja vain muutamilla vinkeillä osuivat oikeaan. :)
Christmas is over, and all the food has been eaten. Fortunately, I still have some chocolate left. Santa was very kind to a knitter this year, especially the men in my life gifted me with knitting related objects.
Kerijälaite Mieheltä:
A ball winder from the SO:
Ja kauniit vyyhdinpuut isältä. Itse suunnitellut ja tehdyt.
And a beautiful swift from my dad. He designed and crafted it himself.
On todella mahtavaa, kun voi vain näyttää pienen kuvan netistä, esittää pienen toivomuksen, ja seuraavana päivänä omistaa kauniit vyyhdinpuut. Isäni jaksoi nähdä vaivaa tehdäkseen puista käytännollisen lisäksi myös kauniit.
I love that I can simply show my dad a small picture and make a little request, and the next day I have a swift that is not only practical but beautiful as well.
Ja molemmat ovat nähneet jo paljon käyttöä. Kuten lupailin itselleni ennen joulua, ensi vuonna keskityn neulomaan enemmän itselleni. Ja niissä merkeissä, saanko esitellä omat Rambling rose cardigan:n (vihreät) ja Arctic diamonds stole:n (siniset).
Both of these have already seen a lot of use. As I promised myself before Christmas, next year I will concentrate more on knitting for myself. So let me introduce you to my new Rambling rose cardigan (greens) and Arctic diamonds stole (blue).
Kirjoittelen myöhemmin joulun neulomuksista.
I’ll get back to you later about my Christmas knitting.
