Feeds:
Posts
Comments

Archive for April, 2007

German Stockings

Näistä sukista olenkin jo kirjoittanut enemmän kuin tarpeeksi, joten tällä kertaa annan suurimmaksi osaksi kuvien puhua puolestaan.

I have already gone on and on about these socks so much that now I will mostly let the pictures speak for themselves.

german_stockings.jpg

Malli/Pattern: Cookie A. German Stockings.
Lanka/Yarn: Regia Silk, 150 g.
Puikot/Needles: 2,5 mm bambu sukkapuikot / bamboo DPNs
Muutokset/Modifications: Virheitä lukuunottamatta ei mitään. Omitting a few mistakes, none.

german_heel.jpg

german_two.jpg

Ei näitä voi kuin rakastaa! (Ja poseerata hyvin epämukavasti, jotta ihanuus näkyy.)

I can only love these! (And pose really akwardly to show all of their lurvliness.)

german_akward.jpg

Advertisements

Read Full Post »

Harhautus – Distraction

Katsokaa! Ihanaa sukkalankaa! (Älkääkä huomatko, ettei minulla vieläkään ole näyttää valmista sukkaparia…)

Look! Pretty sock yarn! (Please don’t notice that I still don’t have a finished pair of socks…)

sock_yarn.jpg

Fleece Artist Sock, Rose – Mermaid – Moss
Lorna’s Laces Shepherd Sock, Douglas Fir – Colinette Jitterbug, Velvet Plum

Sukkamannaa löytyy kuitenkin Neulovalta Nartulta.

Get your sock fix here (FI only, but pretty pictures).

Read Full Post »

german_stocking.jpg

Kaunis, eikö totta? / Pretty, huh?

Harmi vain, että se menee vielä kerran purkuun. Vaikka kuinka mittasin ja sovitin, tuli lopputuloksesta hieman liian lyhyt. Siis varresta. Se tarvitsee ainakin kaksi palmikkomallikertaa lisää. Nämä sukat ovat kerta toisensa jälkeen huvitelleet kustannuksellani. On kuitenkin selvää, että tuota pientä koko-ongelmaa lukuunottamatta (tähän tuli pientä selvitystä edellisen postauksen kommenteissa) mokat ovat kaikki olleet omiani, eivätkä millään johdu itse ohjeesta, joka on loistava. Haluan kuitenkin omistaa nämä sukat sellaisella palolla, että muutamat purkamiset eivät haittaa. Ja nyt voin korjata muutaman mokan, jonka tein tuon kantapään ja varvaskavennusten kanssa.

Too bad it needs to be frogged, again. No matter how I fitted and measured, it still came out too short. The leg I mean. It still needs at least two pattern repeats to be just right. These socks have now defeated me more times than I wish to count. At this point, I want to make clear that only the sizing problem has had something to do with the pattern itself (which is great!), and there were some clarifications in the comments for the previous post about this. The rest of the problems I have managed to create all by myself. I still want these socks with a burning passion, so a few frogs will not stop me. And now I have a chance to correct a few mistakes I made with the heel flap and toe decreases.

german_short.jpg

Liian lyhyt. / Too short. 

Tein kuitenkin jotain suhteellisen vaarallista huomatessani ongelman. Nimittäin aloitin toisen työn. Perustelin tätä itselleni sillä, että oikeastaan vain opettelen uutta tekniikkaa, enkä oikeasti tee kahta työtä rinnakkain. Onkohan tältä tieltä enää paluuta?

I did manage to do something pretty dangerous when I realized the problem. I started another WIP (I swear I never do this). I convinced myself that I was only learning a new technique, and not really trying to knit two things at the same time. This is a slippery slope my friends…

entrelac.jpg

Read Full Post »

Kovin hiljaista on ollut neulerintamalla sitten pääsiäisen. Koko pääsiäinen kului perheen parissa puuhastellen, ja vain muutama tunti siellä täällä jäi neulomiseen. Sain tosin aikaiseksi viime viikolla aloittamani Rozan sukat (kevät IK) Trekking Pro Naturasta*, jotka menivät suoraan puikoilta syntymäpäivälahjapakettiin ja äidin jalkoihin. Kiviä saa heittää vapaasti, sillä unohdin valokuvata nämä ihanuudet ennenkuin lähdin kotikaupungistani. Olin kuumeessa, enkä ajatellut selvästi. Lupaan seuraavalla kerralla ottaa kuvia.

It’s been all quiet on the knitting front since Easter. My whole vacation was spent with the family and I only had an hour here and there for knitting. I managed to finish a pair of Roza’s socks (Spring IK) from Trekking Pro Natura that went straight from the needles into a gift wrapper and then onto my Mom’s feet. And there they stayed. Feel free to throw stones/give me good kick on the butt, because I forgot to photograph them. I managed to get a fever and I wasn’t thinking straigth. I promise to remedy this the next time I visit my Mom.

trekking_pronatura.jpg

Tässä kuitenkin lanka. / Here’s the yarn though.

Olen kuitenkin onnistunut neulomaan Cookien German Stocings- sukkien alun kahteen kolmeen kertaan. Ensimmäinen versio tuntui aivan liian isolta, vaikka mittasin koipeni hyvinkin tarkkaan. Toisella kerralla arvoin suosiolla kaikkein pienimmän koon ja aloitin uudelleen. Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun aloitin junassa neulomaan sukkien palmikkokuviota. Huomasin jo parin kerroksen jälkeen, että kuvio ei ole aivan saman näköinen kuin kuvassa, mutta jatkoin silti. Kahden tunnin junamatkan jälkeen oli selvää, että palmikot eivät muistuttaneet lainkaan tarkoitettua ja viimeisten kilometrien aikana purin sukat palmikoiden aloitukseen saakka. Näin jälkeenpäin ajateltuna noin monimutkaisen palmikkokuvion neulominen kuumeessa, täydessä junan lemmikkivaunussa samalla vahtien omaa koiraa ei ollut ehkä maailmankaikkeuden paras ajatus…

I did start a pair of Cookie’s German Stockings twice three times. The first version seemed to be unnaturally big although I had measured my legs with all the precision I could muster. So rip them I did. For the second try I just went with the smallest possible size and decided it would be good enough. Problems began to arise again when I started to knit the cable-motif on the train ride back home. After a couple of rows I noted that the motif wasn’t turning out quite like it looked in the pictures. Doggedly, I still carried on knitting, thinking that it was probably just me. But after about an inch it became obvious that it just wasn’t going to be anything like the original and during the last few miles I furiously ripped the cable-motif. In hindsight it probably wasn’t one of my brightest ideas to knit a complicated cable pattern while feverish in a full train car (with pets!) all the while trying to keep an eye on my own dog…

Kotiin päästyäni päätin lukea koko ohjeistuksen läpi uudelleen ennen palmikkokuvion uudelleen neulomista. Ja yllätys, yllätys, olihan minulta jäänyt muutama hyvinkin tärkeä kohta huomaamatta: WS- selite todellakin tarkoittaa vain nurjalla puolella (eli vain kantalapussa) neulottavia kohtia. Uudella innolla sain neulottua palmikkokuvion päivässä, kahdessa:

When I got home I decided to read through the whole instruction before beginning the cable-motif again. And surprise, surprise, I had neglected to read a few crucial parts before. Note to self: the abbreviation WS really does mean only the knitting that is done on the wrong side (i.e. it only applies in the heel flap). With renewed vigour I knit the whole cable-motif in a day or two:

german_motif.jpg

Eikö ole nätti? / Isn’t it pretty?

* Neuletapaamisessa olleille: sain sukat hyvissä ajoin tuntia ennen (!) syntymäpäiväjuhlia valmiiksi, ja onnistuin myös pelastamaan tapaamisessa katkenneen ebenpuupuikon äidin hiontavälineiden avulla.

Read Full Post »

Enid Cardigan

Valmis Enid! (kuva ei ole paras mahdollinen) /A finished Enid! (Sorry about the quality of the photo)

dscf0030.jpg

Yksityiskohtia. / Details.

dscf0036.jpg

dscf0035.jpg

Malli/Pattern: Enid Cardigan by Veronik Avery, Interweave Knits winter 2006
Lanka/Yarn: Drops Alpaca, 300 g
Puikot/Needles: 3&3,5 mm Addi + DPNs.

Muutokset: Tein takista huomattavasti pidemmän kuin mallissa, sillä en pidä lyhyistä paidoista, jotka paljastavat puoli selkää istuessani tai kumartuessani. Loppujen lopuksi pidensin sitä vielä jälkeenpäin helmasta muutaman sentin, koska se tuntui sovittaessa hieman lyhyeltä ja silmukat oli jätetty valmiiksi neulottaviksi jo luotaessa tuota käännettyä huolittelua varten. Lisäsin kontrasti huolittelut myös hihansuihin, sillä en erityisemmin tykkää jättää sileää neuletta rullaantumaan vapaasti kuten alkuperäisessä mallissa. Pidän enemmän huolitellun näköisistä reunoista tai resoreista.

Modifications: I made the cardigan a lot longer than required in the pattern. I prefer clothing that doesn’t ride up my back everytime I have to sit down or pick something up. I ended up lengthening the cardigan about an inch in the very end since it seemed a bit short when I was trying it on and I already had live stitches at the hem for the contrast lining. I also added the contrast lining to the cuffs since I don’t like the “devil may care” rolled up stockinette stitch that the original pattern featured. I tend to prefer a more neat, finished look.

Kokonaisuudessaan takki onnistui mielestäni erittäin hyvin. Se istuu kauniisti olematta kuitenkaan mikään makkaran kuori. Ja vetoketju on niin kätevä! Grumperinan ohjeiden avulla sain siitä juuri sopivan. Ei enää rumia nappilistoja! Drops alpaca laskeutuu muutenkin kauniisti ja on erittäin kevyt päällä. Lämminhän tämä takki tulee olemaan, mutta suunnittelinkin sen pidettäväksi töissä, jossa on erittäin tehokas ilmastointi. Olen erityisen tyytyväinen uuden steek- tekniikan oppimiseen, sillä takki oli todella helppo ja mukava neuloa kokonaan pyörönä.

All in all, I’m very happy with this cardigan. It fits well without being too tight, and the zipper was a wonderful addition. With Grumperina’s instructions I got it to fit perfectly, no more gaping buttonbands for me! Drops Alpaca has a beautiful drape to it and the yarn is also very light to wear even though I know from experience that it is also very warm. That’s okay though, since I planned this cardigan to be worn at work where we have very efficient air conditioning. I’m especially glad that I learned the steek technique, since it was so easy and fun to knit the whole cardigan in the round.

easter_eggs.jpg

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!
Have a great Easter everyone!

Read Full Post »

Veni, vidi, steeki*

*Total rip-off from the Harlot

Maanantai-iltana olin kovan paikan edessä. Enid oli valmis. Tai ainakin kaikki neulottava oli neulottu, ja kaikki langanpäät päätelty. Ainut puuttuva osa oli steek, eli neuleen leikkaaminen etukappaleen keskeltä halki. Kokeilin neuletta useasti päälle, ja aloin jo uskotella itselleni etten todellakaan tarvinnut uutta villatakkia, sillä Enid oli jo miltei täydellinen sellaisenaan. Unelmani kuitenkin romuttuivat samantien, kun kiskoin Enidiä pois päältäni. Peilistä takaisin katseli juuri se hiukset joka suuntaan sojottava peikonpää, jonka vuoksi harvoin pidän villapaitoja.

On Monday night I had some difficult moments. Enid was ready. Or at least all the knitted parts were done and all the ends woven in. The only missing part was the steek, i.e. cutting the front piece in half in order to make it into a cardigan. I tried it on many times and I was already beginning to convince myself that I really don’t need another cardigan and that Enid was great just the way it was. My dreams crumbled as soon as I pulled Enid off myself. The mirror showed me the same messed-up hair that has so far made me prefer cardigans to pull-overs.

enid_sewing.jpg

Ja jos haluaa olla todellinen Neuloja, pitää kaikkea kokeilla ainakin kerran. Niinpä kaivoin ompelukoneeni esiin ja aloin tikuttamaan. Enid on ensimmäinen neule, jossa käytän steek- tekniikka, joten ensimmäinen varmistustikkaus otti suhteellisen koville. Kun tikin pituus on 1,5 mm, tietää, että sen purku ei oikeastaan tule kysymykseen ilman järjen menetystä. Niinpä tikkailin steekin samantien 3 kertaan leikkausviivan molemmilta puolilta. Ohjeiden mukaan steek tulisi leikata vasta kunnollisen höyrytyksen jälkeen, joten pingotin koko villatakin samalla.

And if you want to be a Knitter, you have to try everything at least once. So I pulled out my sewing machine and went for it. Enid is my first steeked project and the first few sewn stitches were hard. When your stitch length is set to 1,5 mm, you know that picking it off won’t be a good option if you wish to keep your sanity. So I decided to go all in and sewed the damn thing 3 times on either side of the cut line. The instructions say that you should steam the steek area before cutting, so I went ahead and blocked the whole thing.

enid_blocking.jpg

Seuraavana päivänä ei ollut enää vaihtoehtoja:
The next day I had no choice:

enid_cutting.jpg

Kauhua? /How’s that for horror?

Aion tehdä Grumperinat Enidin kanssa, joten seuraavana vuorossa on juuri oikean vetoketjun metsästys.

I’m going to finish Enid Grumperina style, so next up is the hunt for the perfect zipper.

Read Full Post »

Secret Pal – emäntämme pyysi meitä kertomaan tarinan siitä, miten opimme neulomaan. Oman muistini mukaan opin neulomaan neljännellä luokalla niinkuin useimmat muutkin suomalaiset lapset. Olin tuolloin 10- vuotias, ja käsityönopettajanani oli tiukka keski-ikäinen nainen, jolla oli kuitenkin loistava huumorintaju. Muistan, että pidin hänestä todella paljon. Sain vähän aikaa sitten tietää, että hän jäi eläkkeelle noin vuosi sitten ja kertoi äidilleni, ettei halua enää koskaan nähdäkään käsitöitä. Uskon, että hän on kuitenkin väärässä, sillä hän on uskomattoman taitava ja asialleen omistautunut käsityöihminen. Luulen, että hän vain tarvitsee vähän aikaa toipuakseen 40 vuoden urastaan ala-asteen käsityönopettajana

Our SecretPal- hostess asked us to share the story of how we learned to knit, so here’s mine. As far as I can remember, I learned to knit in school on the 4th grade like most Finnish kids. I was 10 years old at the time, and my crafts teacher was kind of a strict middle aged woman who still possessed a good sense of humour. Despite her strictness, I really liked her. I recently learned that she retired about a year ago, and told my mom that she never wants to see wool or needles or a sewing machine again. I think she’s wrong though: she’s going to miss them after awhile since she is an extremely talented craftster and all kinds of crafts have been her life’s work. She just needs some time to recover from 40 years of teaching elementary school crafts.

4:llä luokalla opimme siis neulomaan ainaoikeaa, ja neuloimme tossut, jotka olivat periaatteessa ainaoikein neliöt, joista ommeltiin sitten valmis tossu. Seuraavana vuonna vuorossa oli lapasten neulominen ja sitä seuraavana sukat. Tossut ja lapaset ovat hävinneet jonnekin vuosien varrella, mutta minulla on edelleen käytössä sukat, jotka neuloin 6:lla luokalla:

Anyway, on the 4th grade we learned to do a knit stitch and did a pair of slippers that were basically constructed from a square of garter stitch. Next year it was time for some mittens and then socks the year after that. I no longer have the slippers or the mittens but I still wear the pair of thick woolen socks I knitted back then:

ekat_sukat.jpg

Nämä sukat ovat kestäneet uskomattoman hyvin aikojen saatossa, vaikka tietenkään en pidä niitä enää usein. Haluan säilyttää nämä pienenä muistona lapsuudestani. Muistan vieläkin ne suuren suuret ongelmat, jotka minulla oli näiden neulomisessa. En mitenkään kyennyt käsittämään, miten toisesta raidasta tuli aina yhden kerroksen pidempi kuin ensimmäisestä. Luullakseni neuloin raidan noin kolmeen tai neljään kertaan ennenkuin tajusin, että vaikka kuinka laskin valmiit kerrokset oikein, minulla oli vielä yksi kerros raidan väriä puikoilla. Tämä oli aikamoinen valaistuminen siihen aikaan. Ajatus hymyilyttää vieläkin.

These socks have stood the test of time incredibly well. Of course, I no longer wear them often since I want to preserve them as a piece of my childhood. I can still remember the troubles I had with those two measly stripes: I could not figure out why the second one always came out one row longer than the first one. I think it took me three or four tries to figure out that no matter how many times I counted the right amount of knitted rows I still had one more row of the color on the needles. This was a big realization for me back then. The thought of it still makes me smile.

Read Full Post »